Onnellinen on se jolla on hiekkaa perseessä

Heräsin tuossa viimeviikolla torstaina tuntemattomiin ääniin, auringon ja hiekan tuoksuun ja kuumuuteen. Papukaija lauloi, hiekka hierti joka ikistä koloa kehossa ja ulkoa kuului iloisia tervehdyksiä sekä autojen tööttäilyä. Hetkinen meni miettiessä ja todellisuuten herätessä; "mitä ihmettä tapahtuu?" "Missä oon ja miks MULLA ON HIEKKAA JOKAIKISESSÄ PAIKASSA!?" Joo, se oli se sekunnin shokki mitä seurasi leveä hymy ja onnellinen olo :) Koska juurihan minä muistin että missä olen! Gran Canarialla, lämmössä ja meren läheisyydessä on hyvä olla.

Siestaaaa

Mutta ennen kun voi täällä asumisesta ruveta nauttimaan pitää tänne ensin matkustaa, ja melko pitkään... Omalla kohdalla asiat meni melkein niiku elokuvissa. Keskiviikkona aamuyöstä klo 5.00 nousin bussiin Kuopiosta kohti Helsinkiä. Hmm... Se pätkä meni vielä ihan hyvin vaikka busissa istumista inhoankin, mutta siinä vaiheessa kun vein lentokentällä matkalaukun hihnalle, oli siinä 7kg liikaa tavaraa!! Ja kyllä, punnitsin sen ennen lähtöä ja vaaka näytti hyväksyttyä lukua :D Eihän siinä muu auttanut kun lappaa vaatetta pois laukusta 7kg:n verran. Loppuulos oli se että kolmasosa vaatteista oli sullottava käsimatkatavaroihin, osa roskiin ja itselläni oli päällä neljät housut ja viisi hupparia ja takki. Ei ollu muuten sillä varustuksellä kylmä Suomessakaan, uskokaa tai älkää... :DD 

Noh, pahinta ei ollut edes se koko reissun kestävä hikoilu eikä se että minulla oli liikaa käsimatkatavaroita ja jouduin sen takia aina livahtamaan lentoemäntien ohi ja tunkemaan kaikki tavarat nopeasti penkin alle piiloon. Pahinta oli reissussa oli se kun menen Madridin kentällä ottamaan laukkua vastaan ja sen etutasku oli revennyt aivan auki. Sain sentään muutamat sukat ja joitain muita vaatteita pelastetuksi mutta toivon että Madridin kentän työntekijät iloitsevat vaatteistani minunkin puolesta! Madrid-Las Palmas lennolla sentään tapasin muutaman Kanarialaisen tytön joiden kanssa juttelu vähän piristi.

Vihdoinkin, noin 19h matkustamisen jälkeen klo 23.40 (paikallista aikaa) pääsin Las Palmasin kentälle; äkkiä matkalaukku mukaan ja pihalle odottelemaan kyytiä, ja sitähän sain myös odottaa... xD Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, pääsin pois kentältä ja hiostavista vaatteista suoraan viileään meriveteen yöuinnille. Ja toin kämpille kilon hiekkaa mukana.

Faro

Nyt viikon auringossa kärventyneenä ja oluella sekä punaviinillä marinoituna voin kyllä sanoa että Suomeen ei ole kyllä ikävä takaisin. Varmaan jossain vaiheessa välillä saattaa pieni ikävä hiipiä tähänki ruhoon kun muistelee ystäviä ja rakkaita Suomessa mutta kyllä täällä silti vaan on hyvä olla :)

Pääsin jo aluksi vähän snorklaamaan ja tänään jopa surffaamaan!! Ihan mahtavaa touhua tuo surffaus! Ja kunnon koukuttavaa :D Olin jo ihan kuolemispisteessä, jalat vetelänä ja keuhkot täynnä merivettä mutta silti vaan halusin jatkaa. Ja kyllähän se jo vähän rupes luonnistumaankin, melkein jo pääsin hetkeks seisomaan xD Mut hei, kyllä mä vielä sen opin, saattaa vaan hetki mennä :D

Aurinko on kyllä täällä antanut parastaan mutta niin on kyllä myös muutkin sääilmiöt. Pari yötä sitten heräsin aikamoiseen ukkosmyrskyyn; salamointia näkyi joka sekunnilla ja jylinä ei tauonnut ollenkaan. Myös tänään on ollut vähän pilvisempi päivä ja vaikka auringosta niin pidänkin, oli tämä ihan mainio surffaus-keli. Eilinen kokopäivä menikin rannalla ja meressä lilluen. Ja taas kerran sitä hiekkaa vaan jostain ilmestyy suihku, sänky ja kaikki lattiat täyteen.. Mutta jo niinkuin ekana iltana totesin; "Onnellinen on se jolla on hiekkaa perseessä."

Viikonloppuna päästään toivottavasti muuttamaan Salamancaan, Playa del Inglesin tuntumaan ja ensikuussa alkaakin jo työt! Voi olla että sittemmin on taas uusia tarinoita jaettavana!