My Andalucia

28.9.2011 - 15.11.2011 + 3.2.2012 - 25.3.2012 
Algeciras, Andalucia, Spain 

Hotel Reina Cristina****

Kaikki kuvat ovat minun ottamiani ellen toisin mainitse!

Jo pitkään olin haaveillut työsketeleväni ulkomailla ja Espanja olikin listassani ensimmäisien joukossa! Ja kun tilaisuus tähän tuli, en epäröinyt lähteä katsomaan millainen on oikea espanjalainen keittiö ja kulttuuri. Jo ennestään tiesin paljon Espanjasta ja sen ihmisistä, kulttuurista ja ruoasta mutta silti lähes päivittäin jouduin yllättymään ja ihmettelemään. Tuolla reissulla rakkauteni Espanjaan syveni ja sinne aion palata aina uudelleen.
Tämänkin matkan tein yhdessä opiskelukaverini kanssa.

27.9.2011
Oli aika tehdä viimehetken pakkaukset ja jättää jäähyväiset kodille seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Hirveä matkakuume ja jännitys kehossa suuntasin ystävieni kyydillä kohti Helsinkiä jotka olivat myös matkalla Espanjan lämpöön Kanariansaarille.
Lähdimme matkaan noin klo 21. Oma lentoni lähtisi vasta seuraavana päivänä klo 17 aikoihin mutta oli helpompaa, halvempaa ja mukavampaa mennä samalla kyydillä jo edellisenä iltana :)

28.9.2011
Lentokentälle mentäessä oli aivan kauhea ruuhka... Onneksi olin kärsimätön ja halusin lähteä kentällo jo 3 tuntia ennen lennon lähtöä. Ruuhkan takia olin check in:ssä juuri sopivasti tuntia ennen lentoa.
Seuraavaa yötä en odottanut kovinkaan innolla... Joutuisin yöpymään Englannissa, Lontoon Heathrown kentällä. Lentoni sinne saapui illalla noin klo 19 paikallista aikaa. Lento Lontoosta Gibraltarille lähtisi seuraavana aamuna noin klo 8 aikoihin.
Yö kentällä oli ehkä yksi elämäni kauheimmista öistä; penkit (joilla yritin nukkua) olivat kovat ja kuhmuraiset, pelikoneet soittivat tilulilu- musiikkia pitkin yötä ja hemmetin kovalla, siivoojat ravasivat kärryinensä edestakaisin ja joku kävi jopa kiillottamassa lattiaakin pauhaavalla koneella. Parin metrin päässä nukkuva mies olisi varmaankin voittanut kuorsauksen maailmanmestaruuden jos minulta kysytään... Ja kaiken lisäksi kentällä oli niin kylmä että 2 hupparia peittona ei riittänyt ja nenä vuoti. Jännitys ja varkaiden pelko ei auttanut saamaan unta. Unisaldo tuolta yöltä on ehkä noin 30min hyvää unta, muuten pieniä torkahduksia.

Heathrown kenttä ulkoa (joku sisäpiha tms..)

29.9.2011
Vihdoinkin päästiin koneeseen ja aamupalalle(mikä mielestäni BritishAirwaylla on loistava!), ja eikun laskeutumista odottamaan. Matkalla näkyi vuoria ja laskeutuessa koko Espanja pohjoisesta etelään! Hauskaa oli miten phjoisen lumihuippuiset vuoret vaihtuivat pikkuhiljaa tasaisempaan ja lämpimämpään ilmastoon :)
Laskeutuminen Gibraltarille oli mielenkiintoinen ja pelottava kokemus. Gibraltar sijaitsee Espanjan eteläisimmässä osassa ja kuuluu Englannille. Gibraltarin vuori ja niemi yltää pitkälle mereen ja kiitorata on sivuttain vuoren takana(ja on osittain myös veden päällä).

Picture from: turcanin.wordpress.com

Kone tuli kuvasta katsottuna vasemmalta ja kaartoi vuoren takaa oikealle puolelle. Kone lensi uskomattoman lähellä vuorta ja meressä olevia veneitä ja aluksia. Laskeutuessa näytti siltö kuin olisimme osuneet suoraan mereen mutta juuri kun renkaat koskettivat veden pintaa (tai siltä se ainakin tuntui) tuli kiitorata alle ja samantien lentäjä iski jarrut pohjaan ja sain jarrutettua juuru ja juuri lyhyellä kiitoradalla ennekuin meni liian pitkäksi! Lisää tästä yhdestä maailman vaarallisimmasta kentästä kerron vielä myöhemmin Gibraltar- vierailun(14.10.2011) yhteydessä, jolloin sain sitä taas ihmetellä.
Gibraltarin kenttä on hyvin pieni ja vaatimaton, tosin nykyään kokonaan uusittu ja hyvin modernin näköinen ja isompi! Meille oli sanottu että joku hotellin työntekijä tulisi vastaan kentälle ja veisi meidät rajan yli ja hotellille, mutta ketään ei näkynyt. Odottelimme 10min... 20min... Ajattelin jo että nyt pitää soittaa jonnekkin mutta kännykkä sekoili jotain ja ei osannut päättää oliko espanjassa vai englannissa.. Melkein kun oltiin toivo jo menetetty ja alistuttu kohtaloomme että pitäisi lähteä seikkailemaan Engalnnin ja Espanjan rajan yli ja löytää joku joka tietään kuinka päästään hotellille jonka sijainnista meillä ei ole mitään tietoa, etemme pomppasi jostain hemmetin innokas espanjalainen mies. Siinä sitten muutama sana vaihdettiin ja kävi ilmi että tämähänse meitä tulikin nyt sitte hakemaan, Espanjalaisittain sopivasti myöhässä.
Matka hotellille ei kestänyt 30min kauempaa. Ajoimme aivan merenrannan vieressä länteen/lounaaseen päin.
Hotellilla meitä odotti paikan johtaja, manageri ja muutama muu työntekijä. Vastaanotto oli hyvin lämmin ja mukava tunnelma pysyi siihen asti kunnes kalju ja lyhyt manageri kääntyi kaverini puoleen ja yritti antaa tervehdys- suukon poskelle niinkuin Espanjassa kuuluu. Kaverini (joka ei ole moiseen tottunut) kavahti taakseppäin ja oli jo melkein nyrkit pystyssä kun minä selvensin että niin täällä tehdään. Se olikin sitten viimeinen kerta kun kaverini suukkoja/ niiden yrityksiä sai :D


Saimme yhteisen huoneen hotellista henkilökunnan siivestä. Se oli hyvin pieni mutta kotoisa. Parisänky, kaappi, pöytä ja tv mikä oli ehkä pienin ikinä... Sitä tuli vilkaistua ehkä 2 kertaa koko reissun aikana. Hauskaa oli se että ikkunamme oli katutasossa hotellin takana. Ihmiset kulkivat siitä aamulla töihin, nauroivat juttelivat ja kaikki kuormat (ruoat ja muut tarvikkeet hotellille) ja roska-autot menivät ikkunamme ohi. Voi että sitä melua aina välillä... Mutta hyvä puoli oli se että ikkunan auki ollessa monet työntekijät tulivat juttelemaan työn ohessa mikä oli oikein mukavaa :)
Sitten sitä sai taas kerran ihmetellä Espanjaa kun yöt alkoivat kylmetä ja jouduimme nukkumaan pelkillä lakanoilla! Onneksi yhtenä iltana mukava siivoojatäti tuli peittelemään meidät ihanan lämpimillä huovilla. Toinen asia mitä ihmettelin oli se että kaapissa ei ollut hyllyjä... Mikä ihmeen kaappi, siis mitä ihmettä, mitä järkee on olla kaappi jos kuitenki joudut pitämään kamojas siellä lattialla!?
Kylpyhuone oli yllättävän iso ja mukava verrattuna muuhun huoneeseen; lämmin, siisti, puhtaat pyyhkeet ja KYLPYAMME! Siellä tosin vieraili ei toivottuja vieraita kuten torakoita ja jotain muita ötököitä mitä en koskaan ennen ole nähnyt..
Huoneessamme vieraili muitakin kuin näitä ötököitä. Mm. erilaiset liskot viihtyivät siellä kanssamme. Liskontäyteisiä aamuherätyksiä en kauheasti arvostanut vaikka niitä en juuri pelkääkkään. Sen kerran kun avaat silmäs aamulla ja näät katossa niitä 3kpl ja kattoo suoraan sinuun niin pakostakin ruopeaa ajattelemaan jotain liskojen salaliittoa tai niiden sisään piilotettuja kameroita tms... Mutta niistäkin selvittiin :D Ja olihan ne ihan suloisia.. ;)

Hotellin omistajan sviitti

Hotelli Reina Cristina on hyvin kaunis ja vanha hotelli, nimetty kuningatar Cristinan mukaan (reina tarkoittaa kuningatarta). Hotellissa on vieraillut monia Espanjalaisia kuuluisuuksia kuten kuninkaita ja kuningattaria. Respan seinällä oli talut joihin heidän nimikirjoituksiaan oli ikuistettu.


Hotellissa oli paljon huoneita; henkilökunnan huoneet omassa siivessään. pieniä bungalow-tyylisiä majoja, altaan läheisyydessä sijaitsevia huoneita erillään muusta hotellista ja hotellin sisällä eritasoisia huoneita kuten 1-3 hengen huoneita ja mm. 2 sviittiä. Toista sviiteistä ainoastaan hotellin omistaja sai käyttää. Hän kävi vaimonsa kanssa hotellilla lomailemsassa muutaman kerran vuodessa ja silloin kaiken piti olla tiptop kunnossa. Ruoka oli jotain ennennäkemättömän hienoa ja kaikki paikat remontoitiin ja puhdistettiin viimeisenpäälle valmiiksi.

Yhden hotellin osan sisäpiha

Hotellin baari

Portit

Baarissa vierailivat niin asiakkaat, työntekijät kuin ulkopuolisetkin, kuten poliisit yövuoroissaan.

Hotellia ympäröi kaunis puutarha palmuineen ja hedelmäpuineen. Hotellin takana sijaitsi allasalue ja allasbaari. Alueelta löytyi myös tenniskentät. Puutarhan ympäri kiersi suuri muuri ja sisään pääsi isosta ja näyttävästä rautaportista hotellin logolla varustettuna.

Altaassa oli järkyttävän kylmää vettä, onneksi kylmien päivien varalta hotellilla oli sauna ja sisäallas!

John, Mary, Minä kokkivaatteissa hehhe, Terry, Irina ja Win

Hotellissa majoittui lähinnä ohikulkijoita, liikemiehiä ja satunnaisia pidempiaikaisia lomailijoita joista suurin osa oli englantilaisia. Muutamasta saimme hyviä ystäviä joiden kanssa vietimme iltaa hotellilla erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa joita hotelli vierailleen tarjosi. Vieläkin facebookissa vaihdetaan kuulumisia!! :D Rentoja ja mukavia brittejä!

Rapucocktail ja kalkkunaa buffetissa

Hotellin isossa keittiössä valmistettiin ruokaa parhaimmillaa 400 asiakkaalle. Joinakin aikoina tekemistä ei juurikaan ollut mutta kun hotelli oli lähes täynnä, kaikkea ei aina ehtinyt edes tekemään. Ruoat olivat hyvin perinteisiä espanjalaisia ja varsinkin andalucialaisia. Oli paljon keittoja ja muhennoksia. Mereneläviä käytettiin paljon jokapäivä. Myös lammasta oli usein tarjolla. Ranskalaisia syötiin niinpaljon että ne tuli kyllä korvista ulos aina välillä. Mutta ylipäänsä ruoat olivat hyvin maukkaita ja luonnollisen makuisia! Joskin jotkut tekotavat ja raaka-aineet ihmetyttivät välillä. 

Buffet valmistettiin joka ilta kun hotellissa oli paljon asiakkaita. Siihen kuului noin 10-12 erilaista kylmää ruokaa kuten kinkkuja, juustoja, salaatteja yms.. Lämpimissä ruoissa tarjolla oli paljon lampaankaretta, possun sisäfilettä, keittoja, patoja, sieniä, kalaa, raskalaisia, uuniperunaa, friteerattuja mereneläviä, ja jotain pieniä täytetyn churron tapaisia juttuja joiden nimeä en muista.

Kylmä buffet

Patoja!

Halloween buffet
(taustalla hotellin pieni-kalju manageri hähää)

Riisi- hautausmaa halloween buffettiin

Yksi ihmeellisimmistä jutuista oli tämä ruoka!    -------------------->

Ainekset ja valmistus ovat melkein samat kuin meidän suomalainen riisipuuro! Tämä tässä on vain vähän makeampaa ja maistuu vaniljalta. Joskus siihen sotkettii persikanpaloja ja strösseliä. Sitä syötiin jälkiruokana kanelin kanssa. Keittiössä ne ei meinannu millään ymmärtää etten halua syödä sitä koska se on outoa, suomessa sitä kun syödään jouluruokana, lämpimänä ja enemmänkin suolaisena.

Keittiömestarin halloweenjälkiruoka;
marenkihaamu ja tiramisuarkku!

Ala carte tarjoilu oli joka ilta. Listalla oli noin 5 alku-, pää-, ja jälkiruokaa. Oli kalaa, vartaita, lasagnea, kalmaria, keittoja... Jäätelöannoksia sai tehdä ihan urakalla, samalla rakastuin valkosuklaajäätelöön!! :P Annokset eivät olleet ihmeellisen hienoja verrattuna Suomen hotellien annoksiin, mutta makua niissä oli enemmän ja luonnollisemmilla menetelmillä!

Lämpiminä iltoina (eli melkein joka ilta :D) veimme ulos terassille grillin jossa yksi kokki paistoi asiakkaalle tämän valitsemia lihoja ja vihanneksia.

Keittiöperhe: Manolo, Paco, Carlos (+Pepe, kylmäkkö Borja ja keittiömestari Antonio) ÖLJYTONKKA

Pepe oli Irinan kaveri!

Hotellin työntekijät olivat aivan huippuja! Rentoja, avuliaita, mukavia ja hauskoja niinkuin Andaluciassa yleensäkkin. Yhteisillä lounastauoilla tuli juteltua yhtä sun toista vuoronperään melkein kaikkien työntekijöiden kanssa. Yhden respan työntekijän kanssa kävimme valokuvaamassa vuorilla luonnonsuojelu alueella. yhdestä handymanistä tuli hyvä ystäväni, espanja- isi, toinen näytti kaupungin parhaat bileet. Markkinointipuolella työskentelevä nainen opetti meille kulttuuria ja kertoi mitä milloinki Espanjassa tapahtuu, kuten siihen aikaan oli karnevaalit! Yhden tarjoilijan kanssa katsottiin leffoja sillointällöin ja monien muiden kanssa tuli juteltua vaikka mitä :) Keittiön työntekijöiden kanssa oli vaikeampaa viettää vapaa-aikaa koska hei eivät puhuneet lainkaan englantia ja minun espanjan taitoni eivät ihan riitä... Mutta heistäkin sain monta ystävää joita jäin kaipaamaan :) Aivan loistavia persoonia kaikki!

Handymanit, siivoojat, respan työntekijä, maalaajat ja puutarhurit yhdessä lounalla!

Hotelli sijaitsee aivan meren rannassa vastapäätä vilkasta satamaa. Muutamia hyviä ruokakauppoja, baareja ja kävelykatu-alueita sijaitsee aivan kävelymatkan päässä. Isompiin kauppakeskuksiin ja rannalle oli helppo ja halpa kulkea taksilla tai kavereiden kyydillä!

Kissaemo vie kalaa pikkukisuille

Rannassa oli iso laituri jossa ihmiset kalastivat ja viettivät aikaa. Kalastajat ruokkivat laiturin alla asustavia kissaperheitä ja lokkeja.

Tämä lokki haki kalat ihmisten kädestä!

Hiekka on ihanan pehmeää merenrannalla <3

Lähin hiekkaranta oli Playa De Getares missä kävimme monena kuumana päviänä. Aallot olivat isot ja vesi ihanan viileää. Siellä tuli käytyä usein nauttimassa auringosta <3

Surffareita Tarifalla

Toinen aivan loistava ranta TARIFA BEACH on reilun 20km päässä Algeciraksesta jossa käytiin muutamia kertoja työntekijöiden kyydillä.

Hotellin työntekijän auto jossa ilmeisesti
asuu tavaramäärän perusteella:D

Tarifa on pieni kaupunki Espanjan eteläisimmässä osassa, itseasiassa koko Euroopan eteläisimmässä kohdassa. Nuoret tulevat viettämään sinne kesää niin työn kuin huvittelun merkeissä. Joka yö rantabileitä ja yökerhoja, päivisin valaiden katselua, delfiinisafareita ja uniikkeja kauppoja joissa myydään koruja, vaatteita ja ruokaa. Myös hotelleita ja motelleita Tarifalla riittää. Suurinosa ihmisistä tulee Tarifalle sen mahtavien kilometrien mittaisten rantojen vuoksi. Ranta soveltuu loisavasti surffaukseen purjeella tai ilman. Tyynenä päivänä myös auringonotto onnistuu mutta sitä varten on rantabaarit joista voi ostaa virvokkeita, maata aurikotuolilla tuulensuojassa ja vaikka pulahtaa altaaseen!

Yhtenä iltana käytiin hotellin handymanien pomon ja tämän kaverin kanssa Tarifalla iltaa istumassa. Mojitoja, lämmin ilma, surffarit ja kaunis auringonlasku teki illasta tosi ikimuistoisen! Takasin tullessa käytiin vielä paikallisessa baarissa ja pizzalla.

Auringonlasku Tarifalla
Kuvassa näkyy ihmisiä jotka majoittuvat autoissaan ja oleilevat Tarifalla koko lämpimän ajan
ja surffaavat joka päivä, elämäntapa :)

Like the ocean needs the moon to take the tides away,

All we need’s a little time to chase the blues away,

Sun is out and it feels like it’s always gonna stay,

Let this last forever and turn tomorrow,

Into yesterday

Hotellin vastapäisestä satamasta otettu kuva Gibraltarista

14.10.2011 GIBRALTAR
Hyvin nukutun yön jälkeen päätettiin lähteä tutusta Algeciraksesta paljon puhutulle Gibraltarille. Tukevan aamupalan (hotellin aamupala buffetista) voimin suuntasimme satamaan josta oli määrä lähteä jonkinlaisella lautalla vastapäätä sijaitsevalle Gibraltarille. Satamaan päästyä muutama Espanjalaista miestä tuli selittämään jotain ja todella vauhdikkaalla espanjalla. Sen verran ymmärsin että lautalla ei jostain syystä pääse Gibraltarille mutta bussi lähtee sinne noin 20min kuluttua ja kestää reilu puolituntia päästä perille. Noh, suunnistettiin sitten bussipysäkille ja noustiin bussiin jonka arveltiin vievän Gibraltarille. Noin puolituntia jännitettiin että mihinkähän sitä ollaan menossa mutta viimein nähtiin taivaanrannassa siintävän Gibraltarinvuoren ja huhhuh sitä helpotuksen määrää :D Bussi ei mennyt rajan yli vaan jäätiin vähän matkan päähän päätepysäkille. Siitä meni pari minuuttia kävellä rajalle. Joinakin päivinä passi ja laukku tarkistettiin hyvinkin tarkasti kun taas toisina päiviä ei tarvinnut koko passiakaan näyttää. Yleensä riitti kun vilautti passin kantta ja tervehti iloisesti.

Kuvassa kone on juuri laskeutunut kentälle. Ihmiset
odottavat puomien takana liikkeelle pääsyä.
Yläreunassa näkyy Espanjan raja.
Kuva otettu Gibraltarin puolelta.

Kun rajan yli päästiin rupesin ihmettelemään sitä ihmisten, autojen ja mopojen määrää! Ihmisiä pakkautui vieriviereen ja kadut ja tiet olivat tukossa. Kun vihdoinkin pääsin jonon etuosaan huomasin että tie oli suljettu puomilla. Enenkuin ehdin sitä sen enempää miettimään ajatukseni katkaisi korvia huumaava suhina nousevasta lentokoneesta joka kiihdytti ja nousi ilmaan aivan neniemme edestä. Kun kone oli mennyt menojaan puomit aukaistiin ja niin ylitettiin lentokenttä.
Toisella puolella alkoi olla kauppoja ja taloja. Suunnistimme suoraan Gibraltarin sydämeen; "Calle Real"- kävelykadulle aivan vuoren juurelle. Gibraltar on vain n. 6,5 neliökilomteriä laaja alue joten kävelykadulle löysimme heti ensiyrittämällä. Kävelykatu alkaa Keskusaukiolta "Grand Casemates Squarelta". Sen varrella on paljon baareja, ravintoloita ja kauppoja laidasta laitaan. Alkoholi, tupakka, hajuvedet ja elektroniikka oli varsin edullista!

Kävelykadun vilskettä

Luulen että kaikki ihmiset ovat joskus kuulleet sanan "Gibraltar" ja ehkä on jonkinlainen haju että missäpäin maailmaa se sijaitsee mutta SE JUTTU Gibraltarilla on se vuori ja Gibraltarin kuuluisat apinat! Magotit eli berberiapinat painavat noin 10kg ja ovat noin 70- senttisiä. Niiden häntä on vain muutaman sentin pituinen joten sitä ei erota paksun turkin alta. Ne ovat Euroopan ainoat vapaana elävät apinat! Gibraltarin lisäksi niitä asuu Pohjois-Afrikassa, Marokossa joka on aivan Espanjan eteläisimmän osan vastapäätä. Gibraltarilla niiden koti on vuorella "The Rock of Gibraltar" joka on nykyään luonnonpuistoa (n.40% Gibraltarin pinta-alasta). Gibraltarilla sijaitsee myös "Europa point" joka on Gibraltarin eteläisin paikka jossa voi selkeällä säällä nähdä Gibraltarin salmen toisellapuolella sijaitsevan Ceutan pohjois-Afrikassa.

Hissi

Ylös vuorelle pääsi mm. turistioppaiden kyydissä varsin edulliseen hintaan. Oppaiden kanssa pääsi katsomaan kaikkia vuoren nähtävyyksiä kätevästi autokyydillä mutta me valitsimme cable car:n eli suomeksi se on joku kaapelihissi tms.. Se lähti noin 15min välein vuoren juurelta ja kuljetti ylös asti. Oli muuten pelottavaa kun pieni hissi on täynnä ihmisiä ja sairaan korkealla!
Vuorella käytiin katsomassa erilaisia nähtävyyksiä kuten maurilaisen linnoituksen rauniot, Pyhän Mikaelin luola ja apinat!

Pyhän Mikaelin luola oli melko henkeäsalpaava. Katosta roikkuvat tippukivet ovat massiivisen kokoisia ja valaistus tunnelissa on melko hämärä. Kosteutta ilmassa oli ihan reilusti! Luolassa oli myös iso "sali" johon mahtuu 400 ihmistä ja siellä onkin pidettu konsertteja, baletti-esityksiä ja oopperaa!
Pyhän Mikaelin luolan vieressä oli lahjapuoti josta oli pakko ostaa kauhea matkakrääsä muisto; valkoinen berberiapina joka sanoo "I love you!".

Pikkuinen apina!

The Rock

Toisaalta oli virhe mennä hissillä ylös koska jouduttiin kävelemään jokapaikkaa ja välimatkat ei ollu ihan lyhyitä. Päivä oli sairaan kuuma ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja ei ollu kaukana että jonkinlaisen lämpöhalvauksen olisin saanut... Apinoita näkyi melkin koko matkan ajan. Ne oli ihan hauskoja; vanhemmat apinat olivat melko välinpitämättömiä mutta nuoremmat apinat olivat hyvin uteliaita ja tulivat tarkastamaan reput ja taskut herkkujen varalta.
Alas tullessa selailin kaerasta kuvia ja joku matkaopas sanoi että sain aika hyviä otoksia. On kuulemma harvinaista että pilvet on noin alhaalla.
Mutta yksi parhaista jutuista siellä oli Pizza Hut! Ikinä ennen en ollut siellä käynyt mutta huhhuh siellä on hyvää pizzaa; paksu pohja, paljon juustoa ja tuoreet raaka-aineet (ei mitään purkkiherkkusieniä). Ja sitäpaitsi kun oli niiiim kova nälkä nii kyllä maistu :) Käytiin joskus myös Burger Kingissä mikä oli ihan huono.. :(
Kyllä muuten väsytti tuommosen päivän jälkeen! Mutta olin taas monta kokemusta rikkaampi ja hyvin onnellinen ja innoissani :D

Videota Gribraltarilta, kannattaa katsoa! :)

Työkaverin kanssa käytiin kuvailemassa vuorilla

Respassa oli töissä Paco jonka kanssa käytiin kuvaamassa yhdellä luonnonsuojelu alueella lähellä Algecirasta. Hirmu taitava se on kuvaamaan ja minut pakotti malliksi muutamissa paikoissa. Mutta oli kyllä hieno paikka! Vesiputouksia kallioita ja metsää.

Pieni vesiputous metsän keskellä

Joskus käytiin kuvaamassa myös rannalla. Tässä vähän kuvamateriaalia siitä:

Paljon erilaisia simpukoita ja kiviä

Kulunutta kalliota

Joku merivuokon tapainen elävä eliö.
Tuota kun kosketti niin se veti nuo lonkerot sisään :DD

Ihana meri <3

Kameli ajelulla

23.3.2012 MAROKKO


Aamulla raahauduttiin satamaan josta lähdettii sellaisella risteilyaluksen tapaisella kohti Marokkoa! Se oli ehkä elämäni pahin virhe mutta samalla ehkä yks parhaista jutuista mitä mulle on tapahtunut! Hirveää se oli siksi että tulin ihan älyttömän merisairaaksi molempiin suuntiin mennessä. En ennen ole edes tiennyt että tulisin merisairaaksi mutta se keinutus oli ihan kamalaa... Merellä oli jonkin sortin pieni myrsky ja siksi aallot olivat tosi isoja. Laivassa ei pystynyt kunnolla seisomaan saati kävelemään. Keinutus oli niin kova että yksi jos toinenkin siellä kaatuili ja törmäili päin seiniä :D Minä vaan istuin ja yritin keinua niiden aaltojen tahtiin ettei olo pahenisi.
Kun laivasta selvittiin hengissä ja kaikki ruoka vielä sisällä kohdattiin meidän matkaopas. Laiva vei meidät pohjois- Afrikassa siajitsevaan satamakaupunkiin Ceutaan joka kuuluu Espanjalle. Kun porukka oli koossa mentiin bussiin ja sillä matkustettiin pitkin pohjois- Marokkoa. Ryhmään kuului muutama espanjalainen ja paljon japanilaisia. Se japanilainen vanhempi mies oli varmaan innokkain näkemäni ihminen. Sillä oikein silmät loisti kun se kuuli jotain uutta marokkolaisista tavoista, kulttuurista tai hitoriasta. Se kertoi myös että on käynyt joskus Euroopassa repusreissaamassa ja myös Suomessa! Ja oli ihan järkyttävän innoissaa Nokiasta ja joulupukista. Melkein kateus iski että miten niin paljon maailmaa nähnyt mies jaksaa vieläkin olla niin innoissaan kaikesta uudesta ja kuvata 2 eri videokameralla ja yhdellä kameralla kaikkea näkemäänsä.
Kun päästiin Marokon rajalle meidän piti luovuttaa passit ja ne jäivät rajalle odottamaan. Näin ne varmaankin varmisti ettei kukaan jää sinne turhaan oleilemaan. Rajalla ei saanut ottaa valokuvia tai videokuvaa. Aseistettuja vartioita oli tosi paljon joten ei tullut mieleenkään rikkoa tätä vaatimusta.
Bussilla käytiin monissa paikoissa kuten Tetouan nimisessä kaupungissa. Se on tunnettu muureistaan ja markkinoista. Kävimme yhdellä markkina-alueella. Se oli hyvin suuri alue muurien sisäpuolella. Ihmiset kauppasivat kaikkea pienissä kojuissaan. Mausteita, vaatteita, koruja, hedelmiä, eläimiä kuten kanoja, possuja ja lampaita niin elävänä kuin kuolleenakin, matkamuistoja ja soittimia. Siellä avautui minulle aivan uusi maailma. En olisi ikinä uskonut että toisessa maailmankolkassa on niin erilaista. Kadut olivat täynnä mutaa, roskia, jätevettä ja ihmisiä.

Käsinkudottuja mattoja

Matkamuistokauppiaita oli paljon ja ne piirittivät meidän turistiryhmää. He myivät pieni patsaita, koruja ja yksi kaupitteli pieniä rumpuja ja kitaroita. Yksi noin 6 vuotias pikkupoika tuli myymään purkkaa ja karkkia. Melkein kaikki kävelivät avojaloin tai läpökäät jalassa!
Muurien sisäpuolella oli myös koulu jossa ihmiset opettelivat kutomaan kankaita käsin. Kankailla ja matoilla oli ihan järjettömät hinnat mutta ymärtäähän sen jos joku nainen on kutonut normaalikokoista mattoa 2 vuotta omin käsin.. Ja kun kieltäydyin ostamasta mitään kauppias taisi suuttua aika paljon passitti minut matkoihini :D Mutta voi että ne kankaant ja matot oli kauniita!
Markkina-alueella käytiin vielä Marokkolaisella lounaalla. Se ravintola oli ihmeellisin ravintola mitä olen ikinä nähnyt; seinät ja katot koristeelliempia kuin missään kirkossa, hieno lasimaalattu kattoikkuna(kupu), pöydät ja tuolit koristeellista puuta, lattia marmoria(tai sen näköistä kiveä) ja hienoja kattokruunuja. Ruokana oli perinteisiä marokkolaisi ruokia kuten harira-keittoa ja leipää, lihavartaita kana- wokin tyylisen lisäkkeen kanssa ja minttuteetä mikä on hyvin imelää. Teehen käytetään paljon mintunlehtiä ja sokeria jotka ovat joko kupin pohjalla tai ne siivilöidään pois. Marokossa tapana on tarjoilla teetä kaikile vieraille jotka tulevat käymään. Samaa teetä saimme myös matonkutomiskoulussa.

Moskeijan ovet

Lähtiessä saimme myös kurkistaa moskeijan sisään. Sisälle meno on kiellettyä jos ei omista oikeanlaisia vaatteita tai samaa uskontokuntaa.
Tämän jälkeen matkustimme bussilla kaupunkiin (jonka nimeä en muista...) ja sen sydämmessä sijaitsevalle kauppa-alueelle. Kuljimme kapeita kujia pitkin ja päädyimme marokkolaiseen apteekkiin jossa apteekkari kertoi marokkolaisita mausteista, voiteista, öljyistä yms.. Esittelyn jälkeen tuotteita sai ostaa ja mukaan tarttui mm. marokkolaista 23 masusteen seosta, marokkolaista currya, ruusuvoidetta, auringonkukkaöljyä jolla on piristävä vaikutus ja marokkolaista teetä.
Yhdestä pienestä kaupasta ostin käsintehdyn aivan ihanan marokkolaistyylisen laukun!
Kyllä väsytti sen kaiken kävelemisen jälkeen ja oli ihana päästä takaisin bussiin ja ottaa pienet torkut ennen kuin jouduin taas meren armoille.. Bussimatkoilla (ja muutenkin ympäriinsä kävellessä) oli ihan hauska huomata että porukan ainoana blondina sain kyllä huomioita. Bussin ohi mennessä koko kadullinen miehiä burkat yllään vilkutteli ja lähetteli lentosuukkoja. Yksi ruusukauppias oli valmis antamaan kaikki ruusunsa minulle ja heitteli niitä perääni. Kaduilla kulkiessa  monet miehet vislailivat ja huutelivat kaikenlaista mitä en ymmärtänyt ja ihan hyvä niin. Mutta suurimmaksi osaksi se oli vain hauskaa ja hyväntahtoista mutta varuillaan piti silti olla (meidän matkaopas uhkasi vaihtaa minut kameliin koska minulla kuulemma saisi hyvän vaihtokaupan aikaiseksi).

Apteekkiin matkalla

Aivan loistava ja silmiä avaava kokemus. Suosittelen kaikille matkakohteeksi marokkoa koska se oli jotain todella ihmeellistä mitä ei edes sanoin voi selittää. Näin niin paljon uusia asioita että en millään voi muistaa kaikkea. mutta ehkä tässä on nämä parhaat päältä :)

Lihakauppias lampaanpää kädessään
Kauppias myi mm. sorkkia, nahkaa
suolia ja kiveksiä eri eläimistä

Marokkolainen ravintola

Kauppiaita

Kippoja ja kuppeja marokkolaisessa kaupassa

Marokkolaisessa ravintolassa oli kullattuja tuoleja

Mattokaupan katolla oli hienot näköalat kaupunkiin

Tämä kauppias myi karkkeja, kuivattuja taateleita, luumuja, rusinoita ja muita hedelmiä.

Kaunis auringonlasku jossain päin maailmaa
yläilmoista katsottuna

Viimeisenä päivänä hotellilla oli jäähyväisten aika. Monta ihmistä tuli ikävä ja en muutenkaan olisi halunnut lähteä vaan jäädä vielä pidemmäksi aikaa. Espanja tuntuu juuri oikealta, minulle sopivalta, kodilta. Mutta samalla opin arvostamaan omaa Suomen kotia, perhettä ja ystäviä. Oli aivan ihana tunne tulla kotiin ja nukkua omassa sängyssä, käydä omassa suihkussa ja nähdä perhettä ja ystäviä. Kisujakin oli kamala ikävä ja niillä minua <3
Jonakin päivänä aion vielä asua Espanjassa. En koko elämääni, mutta ainakin väliaikaisesti. Koti on mulle rakas ja pidän Suomestakin, tosin eritavalla kuin Espanjasta :) Tänne kun olen syntynyt nii se on koti, mutta espanjaan palaan aina uudestaan ja uudestaan...