Tällähetkellä mieli on aika odottava; mitä se seuraava viikko tuo tullessaan, tai kuukausi? Mitä teen seuraavaksi elämässäni, mihin lähden vai lähdenkö? Muutoksen aika on toisaalta hienoa ja jännittävää, mutta inhimilliset piirteet tulevat väkisinkin esille ja väistämättä tuntee surua ja ahdistusta. Siksi se lähteminen olisi nyt helppo ratkaisu mutta ei tätä olekkaan helpoksi tehty. Välillä pitää pissiä omiin muroihinsa koska sokerin makuun tottuu liian helposti.
Onneksi silti suuhun sattuu välillä niitä sokeripalojakin :) Tuntuu että kaikesta ja kaikista saa enemmän ja eritavalla irti kun vähän hellittää välillä ja antaa elämän mennä omalla painollaan. Sitä arvostaa jokaikistä yhteistä minuuttia, vaikka kuinka masentavia tai huikeita ne ois. Joka päivä on vaikee ja toisaalta mukava. Ei voi taas lakata ihmettelemästä sitä miten hienoja ihmisiä oon saanut elämässäni vielä pysymään, vaikka tämäkin aika on niin sekavaa etten ite puoliakaan ymmärrä... :D Jotkut asiat jaksaa hymyilyttää vaikka ne murot maistuuki vähän hassulle.
Mutta tänään sain tosiaan viimein lopullisesti päätökseen työssäoppimiseni Viikinkiravintola Haraldissa ja iloisempi en palautteesta voisi olla! Rakentava palaute on aina hyväksi mutta kehuilla saa oikeesti hyvän mielen ja kun tietää mihin oikeesti pystyy.
Onneksi koko viikonlopun ajan minua tulee piristämään ihana tirppa, sillä Rauha tulee tänne hötkyilemään ja pitämään mulle seuraa mikä on ehkä taas minun viikon kohokohta!
Onneksi koko viikonlopun ajan minua tulee piristämään ihana tirppa, sillä Rauha tulee tänne hötkyilemään ja pitämään mulle seuraa mikä on ehkä taas minun viikon kohokohta!
Tämä on niitä elämän "pieniä iloja" ^^ |
"Just keep moving forward and don't give a shit about what anybody thinks.
Do what you have to do, for you." -J.D
¨¨¨¨