Puolimielistä?

Joskus tulee elämässä semmosia aikoja että huomaa yhtäkkiä kui eritavalla onkin alkanut viettämään aikaansa, ajattelemaan eri asioita eri kantilta ja oikeestaan että koko elämä on muuttunu vaikkei oikeestaan olekkaan. Onko teille tällanen tuttua? :D Koska tämä minua hämmentää suuresti. Aina ei tarvitse tönäisyn olla kovinkaan iso kun jo koko helahoito kääntyy nurinpäin.

Itellä meni tässä pari kuukautta aikamoisessa sumussa töiden ja väsymyksen takia mutta ei se aina huono asia olekkaan. Myöhään yksin kotona voi rauhassa keskittyä omiin tuntemuksiin ja välillä löytää ihan uusia asioita itsestään eikä sekään huono asia ole, todellakaan. Sitä vaan on niin tottunut elämään sellaisen kuin se on ja se on jopa ahdistavaa kun se sitten menee ja muuttuu... Mutta aina näissä asioissa on jotakin loistavaa odottamassa nurkan takana jota ei malta odottaa vaikkei sinne asti vielä edes näe. Silti on kehossa sekalaiset tuntemukset, pää kertoo yhtä ja sydän toista ja kroppa kolmatta. Puolimielistä vai mielipuolista? Siitä en oo vielä selkoa saanut.

Tällähetkellä mieli on aika odottava; mitä se seuraava viikko tuo tullessaan, tai kuukausi? Mitä teen seuraavaksi elämässäni, mihin lähden vai lähdenkö? Muutoksen aika on toisaalta hienoa ja jännittävää, mutta inhimilliset piirteet tulevat väkisinkin esille ja väistämättä tuntee surua ja ahdistusta. Siksi se lähteminen olisi nyt helppo ratkaisu mutta ei tätä olekkaan helpoksi tehty. Välillä pitää pissiä omiin muroihinsa koska sokerin makuun tottuu liian helposti. 

Onneksi silti suuhun sattuu välillä niitä sokeripalojakin :) Tuntuu että kaikesta ja kaikista saa enemmän ja eritavalla irti kun vähän hellittää välillä ja antaa elämän mennä omalla painollaan. Sitä arvostaa jokaikistä yhteistä minuuttia, vaikka kuinka masentavia tai huikeita ne ois. Joka päivä on vaikee ja toisaalta mukava. Ei voi taas lakata ihmettelemästä sitä miten hienoja ihmisiä oon saanut elämässäni vielä pysymään, vaikka tämäkin aika on niin sekavaa etten ite puoliakaan ymmärrä... :D Jotkut asiat jaksaa hymyilyttää vaikka ne murot maistuuki vähän hassulle.

Mutta tänään sain tosiaan viimein lopullisesti päätökseen työssäoppimiseni Viikinkiravintola Haraldissa ja iloisempi en palautteesta voisi olla! Rakentava palaute on aina hyväksi mutta kehuilla saa oikeesti hyvän mielen ja kun tietää mihin oikeesti pystyy.

Onneksi koko viikonlopun ajan minua tulee piristämään ihana tirppa, sillä Rauha tulee tänne hötkyilemään ja pitämään mulle seuraa mikä on ehkä taas minun viikon kohokohta!

Tämä on niitä elämän "pieniä iloja" ^^

"Just keep moving forward and don't give a shit about what anybody thinks. 

Do what you have to do, for you." -J.D

¨¨¨¨